Savoy-teatterissa tänään Jorma Uotisen ja yhteyeen chanson-illassa. Tilaisuus oli kahdessa osassa, mutta ilman väliaikaa. Yhtyeen - piano, harmonikka ja sello - instrumentaaliesitys teki jakavan hetken, jona aikana JU ehti riisua toisen jalkansa paljaaksi, ylhäältä alhaalle.
JU on kehittänyt laulutekniikan, jossa äänenmuodostus tulee varsin alhaalta ja suurehkon suuontelon kautta. Ääni on matala, pehmeä ja vibraatto nopeahko. Onhan hän ensiintyjänä persoona, johon luonnollisesti asettuu kaikki se kuuntelijan tuntema tekeminen ja meneminen, mikä julksuudessa on ollut. Vajaan puolentosita tunnin esityksen alkuosa oli pääosin tunnettuja klassikkoja kieromatkaan Berliinin ja Rooman kautta Pariisiin sidottuna. Ehkä lievää hermostuneisuutta ja jäykkyyttä alussa. JU ei ollut aivan oma itsensä. Toinen osa, Seinen öisen ranta-alueen rosoisen elämän syövereihin tunnelmoituna sekä fyysisesti että musiikillisesti, oli tiiviimpi kokonaisuus ja tuntui Uotiselle sopivammalta. Tunnelma olikin jo vahva ja Jorma Uotisen persoonan moniulotteisuus nousi esille. Lauluja hän esitti ranskan lisäksi, saksaksi, englanniksi ja suomeksi.
Sellistiä myös seurasin. Miten ne sävelet tulevatkaan puhtaana, kun ei ole pianon koskettimia, ei hanurin näppäimiä, ei edes kitaran kaulan poikkirautoja - on vain suora kaula kielten alla. Ja puhtaana pitäisi äänten tulla. Ja niin ne ammattilaisilla tulevat. Harjoittelu automaation asteelle on ollut varmaan kovaa.
PS. Ja tietenkin sattui päällekkäin "salarakkaan" Marjo Leinosen Kanneltalon ilmaisen klubi-illan esiintymisen kanssa. Joku toinen kerta taas uusi yritys kohtaamkseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti