Tiedettä arkiymmärryksen tasolle – tätä hauskuutta tarjosi kolmas Suomessa järjestetty ScienceSLAM -tapahtuma eilen Korjaamolla Helsingissä. Kuusi intohimoista alansa tutkijaa pani itsensä likoon tarjoamalla kymmenminuuttisen, jossa arkipäiväisti omaa tutkimusteemaansa. Ilmaisu oli vapaa. Lopuksi yleisö – tupa täynnä, seisomapaikatkin – äänesti parhaan esityksen.
Koettiin DNA-säätelymekanismeja Super Mario Bros -hahmojen avulla, hiilen kiertokulku tanssien, kravattisolmulla ja yhteislaululla näytettiin ongelmia, joita tietokone ei oikein pysty ratkaisemaan, sulfiittijätelientä hämmensi ”hullu saksalainen tutkija” tuottaen siitä sivutuotteena jotain, kuoron avulla taas saatiin kuvaelma Sibeliuksen sävellysprosessista ja lopuksi vielä tutkija räppäsi oman teemansa. Hienoa, että löytyy tällaisia yleisön hauskuttajia!
ScienceSLAM ’it ovat Suomeen tuoneet nuoret väitöskirjaopiskelijat Christian Rauch, Alexandra Gylfe ja Mervi Aavikko. Ensimmäinen järjestettiin vuonna 2010, joten historia ei ole pitkä. Väkeä näyttää ahtautuvan - seuraavaksi jäähalliin! Tilaisuudet ovat englanninkielisiä, mutta ei se tunnu haittaavan. Paitsi itseäni. Kaikki sutkaukset eivät tietenkään avautuneet, kun englanti ei nyt satu olemaan ihan arkikieli. Oikein hyvä tunnelma joka tapauksessa ja hienoa kokea rohkeita ihmisiä. Kaikille pisteet!
Mutta mitä olisi ArtSLAM? – Sitäpä täytyy jäädä pohtimaan. Ja eilen Sibelius veti pisimmän korren.
Taide- ja kulttuuririntamalla koettua. Esimerkkejä omista tuotoksistani kuvanveistossa, taidegrafiikassa ja -maalauksessa sekä tietoa näyttelyistä. Jouni Onnela
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
maanantai 12. joulukuuta 2011
Kaikkea tapahtuu ...
Noissa näyttelyissä valokuvien - ilmeisesti - osalta on ihan sekaisin näin valokuvausta tuntematon. Näyttelyesitteissä on jos minkäista merkintää valokuvateoksille. Viimeksi käväisin "digivedos" näyttelyssä - suurikokokoisia luontokuvia. Utuisia - "epätarkkoja", kuten ennen olisi sanottu. Kauniita - ehkä surumielisiä - joka tapauksessa. Vaikkakin on tunnustettava lievä kysyvä asenne, ehkä yleistyneen valokuvien manipuloinnin seurauksena.
Haagan taideseurassa saimme vieraita Espanjasta näyttelyvaihdon muodossa. Andalusian International Artists -ryhmän näyttely avattiin to 8.12. ja on nähtävillä 17.12. saakka Kanneltalon Galleriassa. Vuodenvaihteessa vuoden kulutta menemme sitten vastaavasti Etelä-Espanjaan Mijas'in kaupunkiin omalla näyttelyllämme.
Vajaat pari viikkoa sitten tuli pikalähtö kuulemaan Buena Vista Social Club'in ja Omara Portuondon Suomen keikkaa Finlandia-talolla. Verkkomyynti ilmoitti loppuunmyydyksi, mutta puhelimitse tuntui hyvin saavan ja Ärkkäri on lähellä lipun lunastamiseen. Kuubalainen salsa ja vastaava sykki. Jo iäkäs rouva Omara P jaksoi vielä esiintyä. Suomalaisen yleisön ja hänen kohtaaminen oli lämmin. Omalta osaltani koin lievän pettymyksn, kun kiihkeiden, väliin ylipitkien, rytmien rinnalle odotin kuulevani enemmän sitä hidastakin tunnelmointia, mitä Omaran levyillä ja edellisessä vierailussa oli. Mutta hyvä näinkin.
Tänään riensin bussille Thalian aukion kautta nähdäkseni, mikä meno olisi Café Pikku Belgiassa. Onko asiakkaita? Kyllä sydän sykähti, kun ikkunan edustalla ulkona oli neljät lastenvaunut! Ja tupa täynnä lounastajia. Ikkunan korkealta baaritiskiltä löysin tilaa. Hienoa, että PB on löydetty. Tätä Pohjois-Haaga on kaivannut.
Ja te ulko-pohjois-haagalaiset - toteuttakaapa se uhkauksenne kokoontumisajosta Café Pikku Belgiaan! Kannattaa!
Haagan taideseurassa saimme vieraita Espanjasta näyttelyvaihdon muodossa. Andalusian International Artists -ryhmän näyttely avattiin to 8.12. ja on nähtävillä 17.12. saakka Kanneltalon Galleriassa. Vuodenvaihteessa vuoden kulutta menemme sitten vastaavasti Etelä-Espanjaan Mijas'in kaupunkiin omalla näyttelyllämme.
Vajaat pari viikkoa sitten tuli pikalähtö kuulemaan Buena Vista Social Club'in ja Omara Portuondon Suomen keikkaa Finlandia-talolla. Verkkomyynti ilmoitti loppuunmyydyksi, mutta puhelimitse tuntui hyvin saavan ja Ärkkäri on lähellä lipun lunastamiseen. Kuubalainen salsa ja vastaava sykki. Jo iäkäs rouva Omara P jaksoi vielä esiintyä. Suomalaisen yleisön ja hänen kohtaaminen oli lämmin. Omalta osaltani koin lievän pettymyksn, kun kiihkeiden, väliin ylipitkien, rytmien rinnalle odotin kuulevani enemmän sitä hidastakin tunnelmointia, mitä Omaran levyillä ja edellisessä vierailussa oli. Mutta hyvä näinkin.
Tänään riensin bussille Thalian aukion kautta nähdäkseni, mikä meno olisi Café Pikku Belgiassa. Onko asiakkaita? Kyllä sydän sykähti, kun ikkunan edustalla ulkona oli neljät lastenvaunut! Ja tupa täynnä lounastajia. Ikkunan korkealta baaritiskiltä löysin tilaa. Hienoa, että PB on löydetty. Tätä Pohjois-Haaga on kaivannut.
Ja te ulko-pohjois-haagalaiset - toteuttakaapa se uhkauksenne kokoontumisajosta Café Pikku Belgiaan! Kannattaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)