Eilen illalla pyörähdin Emmassa, Espoon modernintaiteen museossa. Tapiolassa on ja Tapiola oli esittelemässä taidettaan, Marjatta. Ei kertonut olevansa kotonaan Power Point -diojen ääressä. Vaudilla meni läpi vuosikymmenten maalauskavalkadin. Väriä, viivaa - ihmisiä, hevosia, härkiä, nautoja, kentaureja. Ja pääkalloja, joita hänellä on kuulemma merkittävä kokoelma. Kokoa ja näköä tauluissa on. Metrejä suuntaan jos toiseenkin. Sommittelulle hän kertoi antavansa piutpaut. Ei mieti koskaan sitä. Aloittaa vain maalaamisen.
Ensin hän kuitenkin valmistaa maalauspohjan huolella ja ajan kanssa. Kankaalle, jos oikein ymmärsin, vanhojen mestarien lailla, monikerroksiseksi, imeväksi, hyväksi öljylle ja temeperalle. Sekatekniikassaan hän maalaa temperalla herkimmät kodat öljyn päälle. Munia ja liivatetta kuluu.
Ja olihan mukana tietenkin niitä tutun oloisia mieskroppia. Jouko Turkan näköisiä. Viimeisimmät kasvokuvat tästä mallista olivat ainakin pieniä säikäyttäviä. Tulisen punaisia irvistyksiä hehkuvin silmin. Avioeron aikoihin maalattuja. Taitelija kertoi pelänneensä itsekin ateljeessaan, kun raivoavia isokokoisia naamoja olivat seinät täynnä.
Mukava pieni tilaisuus, lyhyt ja huumorilla höystetty. Parempi olisi tietenkin aitojen teosten äärellä, kuten taitelija totesi.
Ja sitten se Emmassa pysyvästi esilla oleva Saastamoisen säätiön kokoelma. Se on hieno. kannattaa mennä tekemään katsaus suomalaisen taiteen merkkitekijöihin. Ajan kanssa ja usemman kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti