Savoy-teatterissa tänään Jorma Uotisen ja yhteyeen chanson-illassa. Tilaisuus oli kahdessa osassa, mutta ilman väliaikaa. Yhtyeen - piano, harmonikka ja sello - instrumentaaliesitys teki jakavan hetken, jona aikana JU ehti riisua toisen jalkansa paljaaksi, ylhäältä alhaalle.
JU on kehittänyt laulutekniikan, jossa äänenmuodostus tulee varsin alhaalta ja suurehkon suuontelon kautta. Ääni on matala, pehmeä ja vibraatto nopeahko. Onhan hän ensiintyjänä persoona, johon luonnollisesti asettuu kaikki se kuuntelijan tuntema tekeminen ja meneminen, mikä julksuudessa on ollut. Vajaan puolentosita tunnin esityksen alkuosa oli pääosin tunnettuja klassikkoja kieromatkaan Berliinin ja Rooman kautta Pariisiin sidottuna. Ehkä lievää hermostuneisuutta ja jäykkyyttä alussa. JU ei ollut aivan oma itsensä. Toinen osa, Seinen öisen ranta-alueen rosoisen elämän syövereihin tunnelmoituna sekä fyysisesti että musiikillisesti, oli tiiviimpi kokonaisuus ja tuntui Uotiselle sopivammalta. Tunnelma olikin jo vahva ja Jorma Uotisen persoonan moniulotteisuus nousi esille. Lauluja hän esitti ranskan lisäksi, saksaksi, englanniksi ja suomeksi.
Sellistiä myös seurasin. Miten ne sävelet tulevatkaan puhtaana, kun ei ole pianon koskettimia, ei hanurin näppäimiä, ei edes kitaran kaulan poikkirautoja - on vain suora kaula kielten alla. Ja puhtaana pitäisi äänten tulla. Ja niin ne ammattilaisilla tulevat. Harjoittelu automaation asteelle on ollut varmaan kovaa.
PS. Ja tietenkin sattui päällekkäin "salarakkaan" Marjo Leinosen Kanneltalon ilmaisen klubi-illan esiintymisen kanssa. Joku toinen kerta taas uusi yritys kohtaamkseen.
Taide- ja kulttuuririntamalla koettua. Esimerkkejä omista tuotoksistani kuvanveistossa, taidegrafiikassa ja -maalauksessa sekä tietoa näyttelyistä. Jouni Onnela
torstai 25. maaliskuuta 2010
Tapiolaa Tapiolassa - siis Emmassa
Eilen illalla pyörähdin Emmassa, Espoon modernintaiteen museossa. Tapiolassa on ja Tapiola oli esittelemässä taidettaan, Marjatta. Ei kertonut olevansa kotonaan Power Point -diojen ääressä. Vaudilla meni läpi vuosikymmenten maalauskavalkadin. Väriä, viivaa - ihmisiä, hevosia, härkiä, nautoja, kentaureja. Ja pääkalloja, joita hänellä on kuulemma merkittävä kokoelma. Kokoa ja näköä tauluissa on. Metrejä suuntaan jos toiseenkin. Sommittelulle hän kertoi antavansa piutpaut. Ei mieti koskaan sitä. Aloittaa vain maalaamisen.
Ensin hän kuitenkin valmistaa maalauspohjan huolella ja ajan kanssa. Kankaalle, jos oikein ymmärsin, vanhojen mestarien lailla, monikerroksiseksi, imeväksi, hyväksi öljylle ja temeperalle. Sekatekniikassaan hän maalaa temperalla herkimmät kodat öljyn päälle. Munia ja liivatetta kuluu.
Ja olihan mukana tietenkin niitä tutun oloisia mieskroppia. Jouko Turkan näköisiä. Viimeisimmät kasvokuvat tästä mallista olivat ainakin pieniä säikäyttäviä. Tulisen punaisia irvistyksiä hehkuvin silmin. Avioeron aikoihin maalattuja. Taitelija kertoi pelänneensä itsekin ateljeessaan, kun raivoavia isokokoisia naamoja olivat seinät täynnä.
Mukava pieni tilaisuus, lyhyt ja huumorilla höystetty. Parempi olisi tietenkin aitojen teosten äärellä, kuten taitelija totesi.
Ja sitten se Emmassa pysyvästi esilla oleva Saastamoisen säätiön kokoelma. Se on hieno. kannattaa mennä tekemään katsaus suomalaisen taiteen merkkitekijöihin. Ajan kanssa ja usemman kerran.
Ensin hän kuitenkin valmistaa maalauspohjan huolella ja ajan kanssa. Kankaalle, jos oikein ymmärsin, vanhojen mestarien lailla, monikerroksiseksi, imeväksi, hyväksi öljylle ja temeperalle. Sekatekniikassaan hän maalaa temperalla herkimmät kodat öljyn päälle. Munia ja liivatetta kuluu.
Ja olihan mukana tietenkin niitä tutun oloisia mieskroppia. Jouko Turkan näköisiä. Viimeisimmät kasvokuvat tästä mallista olivat ainakin pieniä säikäyttäviä. Tulisen punaisia irvistyksiä hehkuvin silmin. Avioeron aikoihin maalattuja. Taitelija kertoi pelänneensä itsekin ateljeessaan, kun raivoavia isokokoisia naamoja olivat seinät täynnä.
Mukava pieni tilaisuus, lyhyt ja huumorilla höystetty. Parempi olisi tietenkin aitojen teosten äärellä, kuten taitelija totesi.
Ja sitten se Emmassa pysyvästi esilla oleva Saastamoisen säätiön kokoelma. Se on hieno. kannattaa mennä tekemään katsaus suomalaisen taiteen merkkitekijöihin. Ajan kanssa ja usemman kerran.
torstai 18. maaliskuuta 2010
Lyyristä ja dramaattista diagonaalia
Olipa hienoa saada syventävää tietoa ja harjoitusta viikonvaihteen akvarellikurssilla. Marjukka Paunila on, vahvan taidemaalarin ammattitaidon lisäksi, todellinen pedagogi. Analysoi ja perustelee, miksi tehdään ja mitä siitä seuraa. Sommittelu, väririnnastukset, vesieritys ja kaikki muu tuli esille kansantajuisesti, mutta vankalta teoria- ja kokemuspohjalta. Ja ne pienet käytöön niksit! Heti sunnuntai-iltana saatoin tarttua aikoinaan ostamaani hänen kokoamaansa akvarellimaalauksen kirjaan. Se oli silloin täysin tietämättömälle liian vaikea - eipä ollut enää. Tosin jotkin kohdat, kuten eri värien hienoudet ja niiden erilaiset ominaisuudet ovat edelleen tällaiselle aloittelevalle harrastelijalle turhan pitkälle menevää tietoa. Mutta ei tietenkään taitajille.
Helposti ymmärrettävän esityksen lisäksi Marjukan puheessa vilahteli siellä täällä käsitteitä, jotka vain kiihottivat lisätiedon hankintaan. Lyyrinen vai dramaattinen diagonaaliko, kolmiokuvion esiintymisen vaikutus - ei kun kirjastoon ja Kandinskyn kimppuun! Onkohan osoite oikein? Ja sitten taas tämän syrjähypyn jälkeen jatkamaan Sari Palosaaren ohjauksessa. Ne ovat hienoja kehittäviä hetkiä - pari kertaa enää tänä keväänä.
Helposti ymmärrettävän esityksen lisäksi Marjukan puheessa vilahteli siellä täällä käsitteitä, jotka vain kiihottivat lisätiedon hankintaan. Lyyrinen vai dramaattinen diagonaaliko, kolmiokuvion esiintymisen vaikutus - ei kun kirjastoon ja Kandinskyn kimppuun! Onkohan osoite oikein? Ja sitten taas tämän syrjähypyn jälkeen jatkamaan Sari Palosaaren ohjauksessa. Ne ovat hienoja kehittäviä hetkiä - pari kertaa enää tänä keväänä.
torstai 11. maaliskuuta 2010
Tiihosen runoilta
Käväisin tänään Kanneltalon Kahvio Voilássa musiikilla höystetyssä runoillassa. Ilpo Tiihosen runoja luki runoilija itse ja musiikillisia taustoja maalailivat Merja Ikkelä ja Sara Puljula. Ensimmmäinen tunnetusti harmonikalla ja jälkimmäinen uusi tuttavuus kontrabassolla. Tuo nimi, Sara Puljula, vie mielikuvat Lappiin, saraan suolla ja Konelopuljuun - korkeaan kumpareeseen lähellä syntymäkylää. Myös sukunimi Pulju esiintyy siellä päin. Miellyttävä ilta ja sopivan mittainen. Noin tunti.
Tiihosen törmäsin viimeksi muutama viikko sitten punavuorelaisen hammaslääkärin odotushuoneessa. Tiihosen signeeraama ja tervehdyksen hammaslääkärille välittävä runokirja odoteli lukijaansa matalalla pöydällä. Monet hänen runonsa ovat kyllä varsin riemastuttavia ja mukavalla tavalla tutusti riimitettyjä. Harvinaista nykyään. Lähikirjastosta yritin tuon jälkeen löytää Tiihosen runokirjoja. Eipä ollut saatavilla.
Poetrion tarjoaman runoillan avausspiikkauksessa Kanneltalon johtaja mainitsi yleisössä olevan poikkeavan runsaasti miehiä. Taisi riimitys vetää. Torstain vapaapääsyiset klubi-illat jatkuvat Kanneltalossa. Seuraavaksi täytyy painella lauluäänellisesti salarakaan Marjo Leinosen räävittömän viehättävää blueslaulantaa kuulemaan.
Tiihosen törmäsin viimeksi muutama viikko sitten punavuorelaisen hammaslääkärin odotushuoneessa. Tiihosen signeeraama ja tervehdyksen hammaslääkärille välittävä runokirja odoteli lukijaansa matalalla pöydällä. Monet hänen runonsa ovat kyllä varsin riemastuttavia ja mukavalla tavalla tutusti riimitettyjä. Harvinaista nykyään. Lähikirjastosta yritin tuon jälkeen löytää Tiihosen runokirjoja. Eipä ollut saatavilla.
Poetrion tarjoaman runoillan avausspiikkauksessa Kanneltalon johtaja mainitsi yleisössä olevan poikkeavan runsaasti miehiä. Taisi riimitys vetää. Torstain vapaapääsyiset klubi-illat jatkuvat Kanneltalossa. Seuraavaksi täytyy painella lauluäänellisesti salarakaan Marjo Leinosen räävittömän viehättävää blueslaulantaa kuulemaan.
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Veni Vidi Vici
Ohessa kuva yhdestä Haagan taideseuran vuosinäyttelyssä helmikuun hiihtolomaviikolla olleista töistäni. Pronssivalu ehti juuri ja juuri näyttelyyn. Muotoilun valajalle olin tehnyt suoraan kipsiin.
torstai 4. maaliskuuta 2010
Aloitusta
Rakentelenpa tästä omaa uutta foorumia. Kuvataiteen, lähinnä kuvanveiston, harrastajana on luonnollisesti halu tuoda esille myös näytteitä töistäni. Jos vaikka joku kiinnostuisi. Pari viikkoa sitten sain pronssivalusta muotoiluja, jotka olivat jo tuon hiihtolomaviikon esillä Helsingissä Haagan taideseuran vuosinäyttelyssä. Laittelen kuvia, kunhan saan värkättyä tämän sivustopohjan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)