Jo muutama vuosi sitten lupailin, että tekisin jossain vaiheessa veistossarja salukista, tuosta yhdestä maailman vanhimmasta koirarodusta - tosin beduiineile, hiekka-aavikoilla valtavalle paimentolaiskansalle, saluki on saluki, ei koira. Ja itsellänikin on kokemusta tuosta herkästä, hiljaisesta, älykkäästä ja vähän varautuneesta sprintteristä, kun perheessämme oli Rinna, oikealta nimeltään Asarafi Corinnah, tuossa vuosituhannen vaihteessa.
Kun Kanneltalon vitriininäyttelyni helmikuussa 2020 lähestyi, päätin olevan sopiva hetki perehtyä teemaan. Vitriinien lasin taakse sopii vain maalauksia, nekin alle sentin paksuisina, eli käytännössä vain kangas ilman mitään kehyksiä. Siksipä olen nyt maalaillut eräänlaisia tutkielmia kankaalle. Tällä tavalla on hyvä paneutua salukin ilmeeseen ja olemukseen, kun myöhemmin alan muotoilla pronssiveistoksia aiheesta.
Ohessa on muutama hieman keskeneräinen luonnostelu. Viimeisimmässä takajaloillaan seisovassa idea ja tyyli on mukailtu George Stubbs'in kuuluisasta hevosmaalauksesta Whistlejacket vuodelta 1762, sijaitsee National Gallery'ssä Lontoossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti