Viikonvaihde Pariisin kesässä!

Port Dauphine

Palasinpa pari päivää sitten Pariisista. Kesä oli. Lauantaina ylitettiin jopa helleraja! Tällä reissulla kohteet olivat vähän pienempiä. Niitä, jotka eivät kuulu ensisijaisiin turistikohteisiin.

Abbessesin ja  Port Dauphinen suojelut art nouveau-metroasemat oli helppo saavuttaa nousemalla maan alta asemalaiturilta ylös. Pieniä, kauniita, valurautaisia rungoltaan. Metrolla on helppo liikkua raidekartan avulla. Ilmansuunnat olivat kylläkin vähän hakusessa, kun maanpinnan saavutti jostakin aseman ulostulosta.

Kuvanveistäjä Antoine Bourdellen (1861-1929) museo Montparnassen alueella oli valitettavasti kiinni remontin takia. Pihan komeaa hevosveistosta (Chevalle, 1922) sai kuitenkin mahdollisuuden ihailla kalteriaidan takaa.

Antoine Bourdelle:
Chevalle, 1922

Pienen matkan päässä Luxenbourgin puiston tuntumassa on taas ihastuttava pieni venäläisen kuvanveistäjä Ossip Zadkinen (1890-1967) museo kerrostalon sisäpiharakennuksessa, kotina ja ateljeena toiminut aikanaan. Hänen kubistiset veistokset täyttivät museon pienet huoneet. Pihapuutarhassa tuli istuskeltua pitkään pölkyllä veistosten äärellä. Aikaa vierähti, kun oli lämmintä ja rauhaisaa. Ja sitten vielä jatkamaan syksyn kesästä Luxenbourgin puiston penkille.

Täytyihän nähdä myös Place des Vosges -aukio. Tämä 1600-luvulla rakennettu Pariisin ensimmäinen iso aukio toimi alunperin turnauskenttänä. Suorakaiteen muotoista aukiota ympäröivät muurimaiset rakennukset kaikilla sivuilla. Aukio toimii nyt pariisilaisten picnic-retken paikkana. Penkit, nurmikentät  ja suihkulähteet - muita palveluja ei juuri ollut. Paitsi tällä kertaa se yksinäinen sellonsoittaja aukion laidalla kaariholvin alla. Hienosti resonoi holvi sellon kaunista ääntä taitavasta soitannasta.

Puupenkki Lapin Agilen edustalla

Montmatren kiertely myös, kuten tapaan taitaa kuulua. Laskeuduin  myös kukkulan taakse pikkuruisen punertavan talon, Lapin Agilen, edustalle. Toimii edelleen alkperäisessä tarkoituksessaan Cabarets Au Lapin Agilena.  Sisällä puupenkit ja -pöydät lähes alkpuperäisessä asussaan, kuulemma. Päiväsaikaan ei kuitenkaan päässyt sisälle. Mutta pitihän sitä istahtaa siinä seinustalla olevalle puupenkille. Sille, jossa Picasso, Modigliani, Toulous-Lautrec ja muut aikansa mestarit ovat istuskelleet runsaa sata vuotta sitten. Seuraavalla kerralla täytyy pyrkiä sisälle saakka chansoneja ja muuta ohjelmaa kokemaan yhdessä Pariisin vanhimmista kuppiloista.