Figuratiivistä pukkaa!

Sattumoisin elokuussa Helsingin Musiikkitalon tuntumassa, kun juuri pystytettiin kuvanveistäjä Reijo Hukkasen veistosta Laulupuut. On upea teos erityisesti rautatieaseman suunnalta katsottuna. Taitaa nousta aina 13 metrin korkeuteen, ja painaa kymmeniä tonneja. Hauki - halkokasat ja viitteelliset flyygelin kannet ympärillään - on noussut laulamaan puuhun Hellaakosken runon mukaan. Omin voimin, elävänä. Veistos on todella onnistunut, ja erityisesti tuossa paikkassa pehmentää musiikkiatalon laatikkomuototoa.

Figuratiivisuus veistoksissa on muutoinkin ollut huudossa jo useamman vuoden ajan. Jopa tavaksi on näköjään tullut myös tehdä kohtaajansa aluksi harhauttava mahdollisimman realistinen hahmo.  Viimeksi Juha Mennan veistosnäyttelyssä ihmishahmo mustanpuhuva pukupäällä valkoisen paidan kera tarkastelemassa seinällä puusta veistettyä reliefiä. Samoin Liisa Hietasen virkattu valokuvaaja napsaamassa kuvaa keskellä muutoin tyhjältä näyttävää galleriaa. Moni käveli ohi luullen yksinäisen hahmon selin keskellä lattiaa olevan vaikkapa pystyttämässä uutta näyttelyä. Sisällä huomasi kyllä, että jatkojohdot ja patteritkin olivat virkattuja. Ja onhan tuttu Kaija Papun samalla tekniikalla toteutettu poliisiauto. Rekkaria en muista. Rekkari Luu-5 poliisiautosta Sodakylästä - oli ainakin ennen - olisi hyvä kontrastinen vaihtoehto auton pehmeälle pinnalle.

Myös meneillään olevassa Riku Riipan näyttelyssä on klassiseen veistosperinteeseen pohjautuen veistetty ihmishamo, vaivaisukko taisi olla. Kerttu Horilan hieman naivistiseen suuntaan kallistuvat hehkeät naishahmot palaavat jo vuosien takaa mieleen.

Veistoksissa tuntuu figuratiivinen muoto kiinnostavan. Myös nuoria veistäjiä. Mikäpä siinä. Hienoa jälkeä kun syntyy.

Runsaasti musiikkia Taiteiden yön Taidekahvilassa Haagassa

Taiteiden yö to 23.8. lähestyy. Pohjois-Haagan ostarilla toimii jälleen Taidekahvila klo 15-21 runsain ohjelmin. Musiikkia erityisen runsaasti, ja pieni Haagan Taideseuran jäsenten kokoama näyttely. Illan kahvikonsertissa soittavat sellisti Seeli Toivio ja harpisti Lily-Marlene Puusepp. Konsertin nimi Serenade jo kuvaa, mitä on tulossa. Kauniita sävelklassikoita, ehkä jotain tulistakin.

Katso tarkemåi ohjelma:
http://www.haagantaideseura.com/

Kannattaa suuunnata sinne! Vaikka hohottamaan naurujoogaan - sitäkin on.

Kesää mennään!

Aurinkoinen kesä parhaimmillaan. Käväisin Helsingin keskustassa liikkuessani myös valmistumassa olevassa Hiljaisuuden kappelissa Kampin Narinkkatorin kupeessa. Sympaattinen "puupönttö"  pehmentää uuden Kampin laatikkomiljöötä. Sopii paikkaan oikein hyvin.

Sisältä hiljaisuuden sali on askeettinen, kuitenkin puisena ja pyöreänä pehmeä, paitsi penkit. Valo tulee soikean kattopaneelin ja seinän välistä. Mieleen tulee Temppeliauikion kirkko toteutusideana. Ikkunoita ei kuitenkaan tässä ole. Pidinkin enemmän kappelin ulkoisesta olemuksesta. Umpinainen ikkunaton sisätila luo lievän ahdistuttavan olon. Luonnonvaloa, taivasta edes vähän kaipaisi. Sama tunne tulee, kun näen Pikkuparlamentin suuren valiokunnan tilan uutiskuvista. Sielläkään ei taida olla ikkunoita ulkotilaan. Näinkin siis voi kokea. Kappelin penkit toistavat vanhaa kirkkoperinnettä. Puinen suorakulma - suoraselkäisille.

Ovella oli kirkon ja sosiaalitoimen työntekijöitä, oletan, vastassa keskusteluhetkeä tarjoamassa sitä haluaville. Ja hyvästelemässä. Mukavaa, että tällaistakin inhimilliset mittasuhteen omaavaa rakennetaan.

Kesägallerioista mieleen on jäänyt erityisesti Emma Helle puu- ja keramiikkaveistoksineen - ja taitaahnan niissä olla materiaalina sitä sun tätä. Myös Jenni Tieahon jo tutut varsat ja uutena luonnollisen kokoinen piehtaroiva heppa - tuohta pinta osin - antavat näkymiä nykytaiteen monipuoliseen materiaalin käyttöön. Miksei myös Bernar Venetin metalliset sutaisut. Maalauspuolelta Chris af Enehielmin raikkaat akryylimaalaukset olivat uusi elämys. Jäi halu katsoa niitä toisenkin kerran.

Näyttely Sodankylässä elokuvajuhlien aikaan

Kuva: Joiku, etsaus ja akvatinta, 2012

Grafiikkaa ja akvarelleja 1.-30.6.2012

Kahvila.ravintola Päivin Kammari
Jäämerentie 11, 99600 Sodankylä

Kuun vaihteessa kävin ripustamassa töitäni Sodankylässä Päivin Kammariin kirkonkylän ydinkeskeskustassa, aivan Sodankylän elokuvajuhlista tunnetun elokuvateatteri Lapinsuun tuntumassa. Näyttely on nähtävissä Sodankylän elokuvajuhlien ajan ja jatkuu kesäkuun loppuun saakka.

Paluumatkalla ripustuksesta kotiin Helsinkiin kiersin Kuusamon kautta. Viivähdin viikon taideleirillä Kuusamo-opistossa grafiikan taitoja kehittämässä. Mukava kokemus ja uutta oppia runsaasti. Oli myös hienoa kokeilla perinteisiä grafiikan tekotapoja innostuneen kurssin vetäjän Mirja Mäen opastamana.

Kun lähtöpäivänä olin saanut reppuni pakattua, toivoin pääseväni viihtyisästä huoneesta pian pois omituisen katosta seinää pitkin tulevan hennon porausäänen takia. Taisin jo vitsaillakin väliseinään asennetusta h-tin koneesta. Kun sitten heitin repun selkää ja lähdin liikkeelle, tuo kone seurasi minua. Jo vain. Partakonehan se siellä repussa oli päättänyt aloittaa hommat!

Kohti Sodankylää

Yölento, akvarelli, 2012

Näyttely Punavuoressa on nyt ihan onnistuneesti takana. Seuraava ripustus tapahtuukin Sodankylässä. Päivin Kammarissa on grafiikkaa ja akvarellejani esillä kesäkuun ajan. Tervemenoa katsastamaan, ja nauttimaan myös Kammarin antimista! Päivin Kammari on aivan kirkonkylän ydinkeskeskustassa.

Jouni Onnela
Grafiikkaa ja akvarelleja 1.6.-30.6.2012
Kahvila-ravintola Päivin Kammari
Jäämerentie 11, 99600 Sodankylä

Kuvaterveisiä galleriavieraalta

Helsinkiläinen valokuvaaja Reijo Piispanen pyörähti vieraana galleriassa ja lähetti ystävällisesti napsimiaan kuvia. Tässä pari. Mainittakoon, että hän on kuvannut erityisen paljon taidetta monelaisiin tarkoituksiin.

Näyttely Sanaton laulu Galleria Punavuoressa 6.5.2012 saakka.