Tiedettä arkiymmärryksen tasolle – tätä hauskuutta tarjosi kolmas Suomessa järjestetty ScienceSLAM -tapahtuma eilen Korjaamolla Helsingissä. Kuusi intohimoista alansa tutkijaa pani itsensä likoon tarjoamalla kymmenminuuttisen, jossa arkipäiväisti omaa tutkimusteemaansa. Ilmaisu oli vapaa. Lopuksi yleisö – tupa täynnä, seisomapaikatkin – äänesti parhaan esityksen.
Koettiin DNA-säätelymekanismeja Super Mario Bros -hahmojen avulla, hiilen kiertokulku tanssien, kravattisolmulla ja yhteislaululla näytettiin ongelmia, joita tietokone ei oikein pysty ratkaisemaan, sulfiittijätelientä hämmensi ”hullu saksalainen tutkija” tuottaen siitä sivutuotteena jotain, kuoron avulla taas saatiin kuvaelma Sibeliuksen sävellysprosessista ja lopuksi vielä tutkija räppäsi oman teemansa. Hienoa, että löytyy tällaisia yleisön hauskuttajia!
ScienceSLAM ’it ovat Suomeen tuoneet nuoret väitöskirjaopiskelijat Christian Rauch, Alexandra Gylfe ja Mervi Aavikko. Ensimmäinen järjestettiin vuonna 2010, joten historia ei ole pitkä. Väkeä näyttää ahtautuvan - seuraavaksi jäähalliin! Tilaisuudet ovat englanninkielisiä, mutta ei se tunnu haittaavan. Paitsi itseäni. Kaikki sutkaukset eivät tietenkään avautuneet, kun englanti ei nyt satu olemaan ihan arkikieli. Oikein hyvä tunnelma joka tapauksessa ja hienoa kokea rohkeita ihmisiä. Kaikille pisteet!
Mutta mitä olisi ArtSLAM? – Sitäpä täytyy jäädä pohtimaan. Ja eilen Sibelius veti pisimmän korren.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti