Ohi kulkiessa astuin sisään valokuvanäyttelyyn Punavuoressa. Kannatti. Aistikkaita henkilöpotretteja kehitysvammaisten parissa tehdystä valokuvaprojektista. Vaikuttavia henkilötutkielmia heistä. Hyvässä valokuvassa on voimaa.
Espoon WeeGeessä piti myös pyörähtää. Sari Palosaaren installaatio Colonnade haastaa, käsitteellisellä tasolla. Pelkistettyjä pyöreitä teräslevypilareita, suurten ikkunoiden takaa niihin valoisana aikana heijastuva luonto. Täydentäjänä peräseinällä videoteos. Mitenkähän tila koetaan? Itse koin vuoropuheluna - kovan, teknologian tuottaman kliinisen ympäristön läsnäolo lähellä sitä toista - ei standardia, pehmeyttä, luontoa. Ja ihan totta, videota aikani seurattuani tuli tunnelmapalautuma Jacques Tatiin, tosin minulla nousevaa futurismia humoristisesti kommentoivaan elokuvaan Enoni on toista maata 50-luvulta. Äskettäin kun taas näytettiin tv:ssä. Hämmästys oli suuri, kun kuulin taiteilijalta itseltään hänen taivuttaneen ja niitanneen teräslevyistä ne huoneenkorkuiset pilarit! Melkoiset vehkeet on täytynyt olla, itsekehittellyt kuulemma.
Yläkerran Anitra Lucanderin teokset avasivat toisenlaisen maailman. Tasapainoisesti värikylläisiä töitä. Monet liikkuivat abstraktin ja esittävän välimaastossa. Maisema, kylä, kaupunki - usein viitteellisesti näkyvänä. Näyttely toi esiin taitelijan historialliset tyylilliset kerrostumat.
Hienoja näyttelyjä, kertakaikkiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti