torstai 18. maaliskuuta 2010

Lyyristä ja dramaattista diagonaalia

Olipa hienoa saada syventävää tietoa ja harjoitusta viikonvaihteen akvarellikurssilla. Marjukka Paunila on, vahvan taidemaalarin ammattitaidon lisäksi, todellinen pedagogi. Analysoi ja perustelee, miksi tehdään ja mitä siitä seuraa. Sommittelu, väririnnastukset, vesieritys ja kaikki muu tuli esille kansantajuisesti, mutta vankalta teoria- ja kokemuspohjalta. Ja ne pienet käytöön niksit! Heti sunnuntai-iltana saatoin tarttua aikoinaan ostamaani hänen kokoamaansa akvarellimaalauksen kirjaan. Se oli silloin täysin tietämättömälle liian vaikea - eipä ollut enää. Tosin jotkin kohdat, kuten eri värien hienoudet ja niiden erilaiset ominaisuudet ovat edelleen tällaiselle aloittelevalle harrastelijalle turhan pitkälle menevää tietoa. Mutta ei tietenkään taitajille.

Helposti ymmärrettävän esityksen lisäksi Marjukan puheessa vilahteli siellä täällä käsitteitä, jotka vain kiihottivat lisätiedon hankintaan. Lyyrinen vai dramaattinen diagonaaliko, kolmiokuvion esiintymisen vaikutus - ei kun kirjastoon ja Kandinskyn kimppuun! Onkohan osoite oikein? Ja sitten taas tämän syrjähypyn jälkeen jatkamaan Sari Palosaaren ohjauksessa. Ne ovat hienoja kehittäviä hetkiä - pari kertaa enää tänä keväänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti